Loma on ihanaa!

Ciao a tutti!

Upea suunnitelmani pitää blogia reissun aikana karahti heti alkuunsa! Olen ollut niin kovassa vauhdissa, että en ole kerennyt miettiäkään uuden kirjoituksen aloittamista. Palaan nyt ajassa 2 viikkoa taaksepäin ja koitan muistella mitä on tapahtunut!

Maanantaina minulla oli paljon tehtävää. Piti hankkia italialainen sosiaaliturvatunnus (jälkeenpäin tajusin että minullahan on jo sellainen, mutta varmuudeksi minulla on nyt niitä sitten kaksi..), ilmoittautua yliopiston kansliaan ja vaihto-opiskelusta vastaavalle koordinaattorille. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, nämä kaikki paikat sijaitsivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Aloitimme aamun aikaisella aamupalalla ja lähdimme kävellen metrolle. Kun saavuimme Repubblican asemalle, tajusin jättäneeni passin hotellille. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Aamu vaikutti siis jo tässä vaiheessa hyvin lupaavalta.

Metro A:lla matkustimme ensin lähelle pääteasemaa. Siellä etsimme kuumeisesti bussipysäkkiä, pyörimme typerän näköisinä ympyrää 15 minuuttia, ennen kuin löysimme bussiaseman. Onneksemme (kerrankin!), etsimämme bussi oli laiturilla ja lähti pian liikkeelle. Varmuuden vuoksi tarkistin kuskilta että olimme oikeassa bussissa. Puhelin kourassa, google mapsia tarkkaillen etenimme kohti tuntematonta. Ajoimme tietenkin ohi oikean pysäkin ja jouduimme kävellä autotien piennarta pitkin. Pelotti aika reippaasti. Olimme keskellä ei mitään. Harhailimme sattumalta oikeaan suuntaan ja löysimme viraston josta voin hakea sosiaaliturvatunnusta. Ihmisiä siellä oli aivan järjettömän paljon ja olimme jo muutenkin pöhelöineet aamun hukaten aikaa milloin mihinkin. Tilannetta ei suinkaan auttanut se, että info kirjeessä luki kaikkien toimipaikkojen lopettavan maanantaisin klo 12. Ja kello oli jo 10.45. emmekä tienneet missä seuraava toimisto on.

Saimme aika nopeasti asiat hoidettua tässä pisteessä. Seuraavaan paikkaan kävelisimme. Yllättäen harhailimme taas kuin turistit konsanaan. Kello kävi ja tuntemattomat tiet sen kuin jatkuivat. Patikoituamme 30 minuuttia löysimme yliopiston. Sen jälkeen ihmittelimmekin mistä astua sisään jättiläismäiseen ja hyvin rumaan rakennukseen. Asiat kansliassa sujuivat näppärästi ja lähdimme eteenpäin. Tällä kertaa kysyin ohjeita missä bussipysäkki sijaitsee ja olemmeko menossa oikeaan suuntaan.

Pääsimme sitten yliopiston lääketieteelliselle kampukselle, bussi tietenkin ajoi kiertoreittiä slummimaisen alueen läpi aiheuttaen pientä pakokauhua monistakin syistä. Seuraavaksi etsimme koordinaattorin huonetta. Kävelimme muutaman kerran harhaan, mutta löysimme viimeisen etapin ja aikaa oli vielä jäljellä! Koordinaattorikin ihmetteli, että olemmeko kaiken saaneet tehtyä yhden aamun aikana. Klo 12 lähdimme kohti hotellia nälkäisinä, väsyneinä mutta onnellisina siitä, että päivän tehtävät olivat onnistuneesti hoidettu. Sain myös iloisia uutisia: työharjoittelu alkaakin vasta seuraavana maanantaina, joten saisimme yhdessä Sampan kanssa seikkailla Roomassa koko viikon.

Olimme aivan poikki kun pääsimme hotellille. Otimme pitkät päiväunet ennen kuin lähdimme syömään illallista. Löysimme hotellin läheltä ihanan pienen ravintolan, jossa ruoka oli hyvää JA halpaa! Söimme itsemme ähkyyn ja joimme litran viiniä. Koko illallinen maksoi vain vajaa 35 euroa!

Tiistaina päätimme pitää historiallisen päivän. Lähdimme tutustumaan Colosseumiin. Samppa tutki jo ennen lähtöä Italiaan nähtävyyksiä ja ennakkosuosikkina olivat nimenomaan Colosseum ja Pantheon. Paikan päällä menimme ansaan. Meitä lähestyi turistiopas joka onnistui myymään meille opastetun kierroksen Colosseumissa ja Palatinossa. Hinta oli 30 euroa henkeä kohden. Mielestämme se oli siedettävä summa, sillä saimme paljon historiallista tietoa mitä emme pelkästään katselemalla olisi saaneet. Colosseum oli todella upea ja järjettömän kokoinen. Pidin myös Palatinosta, sieltä löysin itselleni kaverin jonka Samppa risti Bonaparteksi.

Loppuviikon kiertelimme shoppailemassa, katselemassa nähtävyyksiä ja syömässä sukulaisteni luona. Viikon kohokohtia olivat minun uudet korkokengät, isot pizzat ja nähtävyydet. Lauantaina kävimme kokeilemassa bussia jolla menisin töihin seuraavana maanantaina. Yllättäen jäimme taas väärällä bussipysäkillä pois. Matkaa olikin vielä noin 2km, joten odotimme seuraavaa bussia. Onneksi se tuli alle 10 minuutissa. Kotimatkalla ostimme pienestä herkkupuodista erilaisia leivoksia ja söimme ne Villa Borghesessa. Villa Borghese on iso puisto, jossa yllättäen on historiallisia rakennuksia, suihkulähteitä jne. Siellä näimme todella upeita ja välillä myös hämmentäviä asioita.

Herra videolla on karkeasti arvioituna ~60 vuotta!

Illalla kävimme tutussa pienessä ravintolassa syömässä. Tilasimme kaikki herkut ja söimme itsemme taas kipeiksi.

Sunnuntaina satoi jälleen vettä. Se kuvasi hyvin aamun tunnelmaa. Sampan lento lähtisi klo 11, joten lähdimme liikkeelle jo aikaisin aamulla. Matka oli hiljainen, sillä tiesimme että ero koittaisi pian. Vaikka neljä kuukautta on lyhyt aika, tuntui se sillä hetkellä todella pitkälle. Itkin salaa takapenkillä ja esitin katselevani maisemia. Lentokentällä kaikki sujui liian nopeasti. Eihän se ole edes tyypillistä Italiassa. Täällä pitäisi aina olla jonoa ja jotain ongelmia. Seisoimme pitkään turvatarkastuksen edessä sylikkäin hokien, että pian taas nähdään. Jäin odottamaan niin pitkäksi aikaa, että näin Sampan päässeen läpi turvatarkastuksen ja katoavan väkijoukkoon. Itkusta ei meinannut tulla loppua koko päivänä. Olin surullinen koko päivän. Kävimme ostoskeskuksessa etsimässä minulle tarvikkeitä työharjoitteluun, mutta en jaksanut välittää mistään. Otin aina ensimmäiset vastaan tulevat tavarat. Sen jälkeen kävimme syömässä setäni Francon luona. Toivoin vain pääseväni pian uuteen asuntooni, että saisin olla omassa rauhassa. Päivä venyi ja venyi. Pääsin kotiini klo 21 ja siellä uudet kämppikseni viettivät juhla-illallista kavereidensa kanssa. Sen lisäksi myös tien toisella puolella oli kovat juhlat menossa, nimittäin vanhusten sunnuntaitanssit! Lopputuloksena pääsin nukkumaan vasta puolilta öin. Päivä oli todella raskas joten saatuani pään tyynyyn nukahdin heti.